Oikeastaan mikään tohtoriopintojen ensimmäisessä vuodessa ei ole tullut yllätyksenä. Työmäärä on mitä on, ja omat voimavarat ovat ovat kokoaikatyöläisellä rajalliset. Senkin tiesin etukäteen, että on huono idea yhdistää sauna- ja kylppäriremontti, ylityöt ja väitöskirjan teko. Annan vinkin: älä kokeile. Varmasti sama pätee lasten hankintaan, eroamiseen, talonrakennukseen ja työpaikan vaihtoon, mutta niistä ei onneksi ole nyt omakohtaista kokemusta.
Itse väitöskirjan teko on ollut minimissä ja tekeminen on rajoittunut joidenkin pakollisiin kuuluvien kurssien opiskeluun. Plakkarissa on huimat 10 opintopistettä, mikä tietysti vähän nolottaa. Mutta koska asiaan kuuluu antaa kootut selitykset, ne tulevat tässä:
Tänä lukuvuonna opettajan vuosityöajan eli 1600 tunnin lisäksi olen tehnyt 327 tuntia ylitöitä. Se ei ole millään mittapuulla järkevää, koska se tarkoittaa säännönmukaisesti viikonloppujen käyttämistä töiden tekoon. Kaikki se on pois opiskelusta, ja siitä omasta kallisarvoisesta vapaa-ajasta, jota myös palautumiseen haluaisi käyttää. Ainoa hyöty on tuleva ylityökorvaus, josta saa säästöön ensi lukuvuodelle suunniteltua kahden kuukauden palkatonta opintovapaata varten. Ironista kyllä, tuo kaksi kuukautta opintovapaata tarkoittaa likipitäen 320 tunnin työmäärää kahdeksalle viikolle laskettuna, joten olen ”urakoinut” tulevan opintovapaan tunnit ja kahden kuukauden palkan tänä lukuvuonna etukäteen ja näin ollen en taloudellisesti kärsi opintovapaasta niin paljoa. Mutta kannattiko muuten? Ei.
Se, mitä vuoden aikana on valjennut on se, että aihettaan täytyy työstää säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Ei auta, että saat luettua jotain nyt ja tekstidokumentille raapusteltua jotain kahden kuukauden päästä. Nyt laitan tämä vuoden mappi ööhön, tai virallisesti sanottuna kirjaan tämän orientoitumisena kaikkeen. Tutkimusetiikkaan, tutkimuksen prosessiin, tutkimuslupiin, tutkijaseminaarin käytäntöihin, tieteenfilosofiaan, verkostoitumiseen, ideointiin, perehtymiseen, karikoiden kartoittamiseen, oman kirjoittajatyylin etsimiseen, oman aiheen kyseenalaistamiseen ja uudelleen löytämiseen, tiedonhakutaitoihin, jufo-luokituksiin. Viimeisiksi mainittu on oikeastaan hyvä esimerkki. Reilu vuosi sitten ainoa JuFo, josta olin kuullut, oli Raptorin laulaja. Näin kaukana maisteri voi 15 vuotta valmistumisensa jälkeen olla tieteentekemisestä.
Ihan koko vuosi ei ole mennyt hukkaan. Nyt suunnitelmia on kaksin verroin alkupisteeseen verrattuna, mutta niistä enemmän sitten, kun ne alkavat realisoitua. Reilun viikon päästä minulla alkaa kuitenkin kesäloma, josta leijonanosa on käytettävä lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti