Kielitaito on pääomaa

Mainitsin taannoin, etten ole koskaan katunut pääainevalintaani englantilaista filologiaa. Sitten on näitä päiviä, kun suorastaan kiitän itseäni erinomaisesta valinnasta. Vaikka kyseessä on kieli, jota lähestulkoon kaikki osaavat edes jotenkuten, on aivan eri asia pystyä kommunikoimaan täysipainoisesti vieraalla kielellä sen sijaan, että kikkailee monikielisessä Teams-tapaamisessa Google kääntäjällä chattiviestejä suomesta ukrainaksi. Sitäkin tein tänään. 

Olin viikonloppuna oman alani eräässä verkkokonferenssissa esittelemässä työhön liittyvää tutkimusartikkelia. Mukana keikkui noin satapäinen joukko eri kieli- ja kulttuuritaustaisia opettajia ja tutkijoita. Kuuntelin kolme päivää osin hienoja ja osin ei-niin-hienoja esityksiä englanniksi eri aksenteilla. Sanottakoon, että oma suhteeni vieraisiin kieliin myös opettajana on funktionaalinen: minusta kieliä opiskellaan ensisijaisesti nimenomaan kommunikointia ja työelämää varten, ei yleissivistyksen vuoksi (mikä sekään ei toki ole tarpeetonta).  Sillä, osaako ääntää täydellisesti tai puhuuko täysin virheettömästi vierasta kieltä ei ole väliä, jos vain saa viestinsä tehokkaasti perille. Mutta sitten on eri asia, jos puhetta on todella hankala seurata ja jos ei edes kykene kysymyksiin vastaamaan selkeillä lyhyillä lauseilla. Näitäkin näkyi viikonloppuna: jopa sessioiden vetäjissä oli henkilöitä, joiden ulosannista ei saanut oikein mitään tolkkua. Kuuntelen sujuvasti putkeen italialaista, saksalaista, korealaista ja filippiiniläistä englannin aksenttia, mutta kuuden tunnin kuuntelun jälkeen ranskalainen englanti alkaa kuulostaa ranskalta ja puolalaisen aksentin kohdalla jo luovuttaa ja lukee mieluummin vain lauseet dioista. 

Kansainvälistä tutkijanuraa tavoittelevalle sujuva englanninkielen taito on iso plussa. Itse koen, että yliopistoaikojen Academic Writing-kurssien opit on hallussa, tekstejä tarvitse käännättää tai oikoluettaa kääntäjällä eikä tarvitse panikoida artikkelien arviointiprosesseissa siitä, jääkö homma kiinni kielen tasosta vai ei. On ihan hurjan hieno tunne, kun omaan kielitaitoonsa voi luottaa ja kun tietää selviävänsä kunnialla suullisista esiintymisistä. 

Ainoa, mikä joskus harmittaa, on se, miten englannin kieli yliajaa muut eurooppalaiset kielet työn ja tutkimuksen kielenä. Haluaisin prepata vanhoja ranskan taitojani ja opiskella huvikseni italiaa - eikä saksakaan ole huonompi vaihtoehto. Haluaisin osata kirjoittaa ruotsia niin sujuvasti, ettei tarvitsisi käännättää oman työn blogijulkaisuja kääntäjällä. Se, että pystyisi vähän harvinaisemmilla kielillä  selviämään perustason smalltalkista livekonferensseissa - se vasta olisikin huippua. Siksi minusta on mahtavaa, että sisko haluaa opiskella jotain mielestäni niinkin eksoottista kuin portugalia. Opiskelkaa kieliä, hyvät ihmiset! Saatat tehdä lähtemättömän vaikutuksen johonkin urasi kannalta tärkeään henkilöön ihan vain sillä, että ensinnäkin uskallat avata suusi ja lausut vaikka muutaman kohteliaisuuden tai esität hyvän kysymyksen keskustelukumppanin kielellä. Neoklassisen työmarkkinateoriankin valossa kielitaito on inhimillistä pääomaa, joka tuottaa työntekijälle myös taloudellista hyötyä. Kyllä se näin on, koska olematon kielitaito vie pahimmassa tapauksessa mahdollisuuden työllistyä. Ylemmillä toimihenkilöillä pelkkä äidinkielen taito ei enää tahdo riittää millään.

Tohtoriksi?

Aiemmin tohtoriohjelmiin haettiin kaksi kertaa vuodessa. Nykyisin jatkuva haku on tyypillisempää, eli kun saat idean väitöskirjaksi, voit koska vain tuunata ideastasi tutkimussuunnitelman ja kokeilla kepillä jäätä. Teoriassa. Käytännössä vaaditaan suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta ja aitoa motivaatiota. "Kuha nyt kokeilee"-asenne ei näissä hommissa kanna kovin pitkälle. 

Minulla oli useampikin tutkimusidea, joita olisin voinut lähteä työstämään. Olin kypsytellyt ideoita jo kolmisen vuotta, ja nyt yksi niistä tuntui olevan poimittavissa. Siispä otin itseäni niskasta kiinni ennen pääsiäistä, naputtelin tutkimusideani muutamalla  lauseella jotakuinkin ymmärrettäväksi viestiksi ja lähetin sen sähköpostilla eräässä tohtoriohjelmassa nimetylle ohjaajaehdokkaalle. Koska hakuprosessi on kesken, en kerro vielä hakuni kohdetta.

Oikeastaan hävettää, miten köykäisin tiedoin lähestyin ohjaajaa. Onneksi hän kiinnostui, koska minulla ei ole tapana tuhlata aikaa asioihin, joista ei mitään synny. Jos idea olisi heti tyrmätty, olisin todennäköisesti vetäytynyt taisteluasemiin keksimään parempaa. Siksipä myös tutkimussuunnitelmani oli ennen pääsiäistä muodossa "ajatuksen henkäys", mutta paperilla 0 merkkiä. Pääsiäisen jälkeen oli toisin; kasassa on nyt 7 sivua tekstiä lähteineen, ja suunnitelma alkaa olla hyvällä mallilla. 

Jatko-opiskelijaksi havitteleville tarjoan jo nyt pari vinkkiä. Kasaa edes jonkilainen suunnitelma, ennen kuin etsit ohjaajaa. Minulle ei onneksi tullut yllätyksenä se, että ohjaaja pitää itse hankkia - mutta sitäkin voisi ehkä pohdiskella etukäteen. Siinä voi käydä niin, että vaikka olet iskenyt silmäsi siihen alasi guruun ja toivot häntä ohjaajaksi, kyseisellä tyypillä ei olekaan resurssia tai kiinnostusta ottaa yhtään ohjattavaa juuri sillä hetkellä. Minulla kävi tuuri, ja nyt täytyy enää vakuuttaa yliopisto siitä, että tutkimussuunnitelmani on hyvä ja minusta on sen toteuttajaksi. 

Mitä hakuprosessi vaatii?

Tapasin toivottavasti tulevan ohjaajani kolmisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran lyhyesti ja sain hyvät evästykset tutkimussuunnitelman tekoon. Toki tohtoriohjelman hakuohjeet kannattaa lukea tarkkaan. Omalla kohdallani tutkimussuunnitelman tekeminen tarkoitti sitä, että marssin kiirastorstaina työpaikkani kirjastoon, lainasin vinon pinon tutkimusaiheeseeni liittyviä teoksia ja torstai-illan surffasin tietokannoissa etsimässä verkon kautta saatavia lähteitä ja tein aineistolle lukemisjärjestyksen. Pitkäperjantaina hoidin omat työt alta pois ja aloitin luku-urakan, jonka lopetin keskiyön tienoilla. Luin ja tein muistiinpanoja, hahmottelin taustateoriaa ja viitekehystä. Jatkoin lukemista lauantaina normin 8 tunnin työpaivän verran. 

Sunnuntaiaamupäivän pidin perheen kanssa vapaata, ja iltapäivällä kolmen aikoihin aloitin kirjoittamisen. Sitä riemua kesti jälleen noin puoleenyöhön. Maanantain eli toisen pääsiäispäivän pyhitin kirjoittamiselle, aamusta iltaan. Ja kun tutkimussuunnitelman runko alkoi olla valmis, luin vähän lisää. Ja kirjoitin. Tein ruokaa, söin ja kirjoitin taas, yhteen asti yöllä. 

Tiistaina työpäivän jälkeen viilasin suunnitelmaa vielä nelisen tuntia. Lukemiseen meni noin 20 tuntia ja kirjoittamiseen saman verran, joten rehellisesti voin sanoa, että tutkimussuunnitelman teko vie noin viikon työajan laskennallisesti. Olen nopea lukija ja kirjoittaminen on minulle helppoa, mutta tutkimustyö ottaa aikansa. Joten kun usein todetaan, että väitöskirjan tekeminen vaatii hyviä istumalihaksia, voin sanoa etten epäile sitä pätkääkään. 

Kaikki resurssit käyttöön

Onneksi on sisko, joka on aina varauksetta innostunut kaikenlaisesta opiskelusta ja kannustaa tekemään juttuja. Olen siinäkin mielessä onnekas, että minulla on ystävä ja ex-työkaveri, joka on jatko-opiskelija. Hän on tarjonnut henkistä tukea, tsemppiä ja myös oman tutkarinsa luettavaksi. Vaikka ohjeet olisivat kuinka hyvät, aitoa esimerkkiä parempaa ohjetta ei olekaan. Kysy siis rohkeasti, jos tiedät jonkun joka voisi jeesiä. Mentorin hommaaminen jo hakuvaiheessa on hyväksi, sillä silloin pääsee nopeammin sisälle akateemisen tutkimuksen kummallisuuksiin. Tämän lisäksi kannattaa tunkea itsensä mukaan kaikkiin avoimiin tutkimusseminaareihin ja infotilaisuuksiin. Jos (tai kun) näissä tapahtumissa tuntee olevansa ihan pihalla, niin tajuaa todellakin sen, miten paljon asioita on opittavana. 

Siskon peesissä

 Yllätys - meitä bloggareita onkin kaksi!

Olen opetusalalla työskentelevä humanisti, jota teknologia-ala kiinnostaa. Koodaria minusta ei tule, sen huomasin jo tahkotessani Helsingin yliopiston avointa ohjelmointi-MOOCia - mutta opetusteknologia on työni suola. Toisin kuin siskoni, minä tiedän kyllä mitä teen isona. Se on jotain opetuksen, tutkimuksen ja teknologian välimaastossa, tai kaikkia niitä rinnakkain. Opekouluttajana olen jo unelma-ammatissani (tai yhdessä niistä), mutta en olisi järin hyvä ope ellen uskoisi elinikäiseen oppimiseen. Ja kun kuulin siskoni havittelevan jo kolmatta maisterintutkintoa, päätin, että maisteritutkinto ei riitä ja jatko-opiskelijaksi on päästävä! 

Meillä on paljon yhteistä siskon kanssa. Molemmilla on maisterintutkinto englannin kielestä, ja molemmilla on myös opettajan pätevyys. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan opeta englantia. Kielenä se on minulle tärkeä, enkä koskaan ole katunut pääainevalintaani. Työelämä on kuitenkin kuljettanut minua teknisempään suuntaan opetusteknologian ja digipedagogiikan pariin, kun taas sisko on pyörinyt IT-puolella ja flirttailee nyt humanistisille aloille. Selkeästi samat geenit. 

Mutta miksi minä pölähdin tähän blogiin? Ajattelin, että saamme samalla iskulla kaksi tarinaa: toisen kielenopiskeluun liittyvästä polusta ja toisen tohtoriksi tahtovan aloittelevan tutkijan syrjähypystä vuorovaikutuksen teknologisemmalle puolelle. Minulla on menossa siis haku tohtoriohjelmaan. Takeita sisäänpääsystä ei ole, mutta omasta yrityksestä kertomisen toivon auttavan jotain samassa tilanteessa olevaa ja tutkimusideansa kanssa pähkäilevää keltanokkaa. Ja jos hyvin käy, olemme molemmat siskon kanssa syksyllä osa-aikaopiskelijoita. 

Tuumasta toimeen

Joskus kannattaa opiskella uusi ammatti, joskus taas pysyä valitsemallaan tiellä. Keski-ikäisenä perheenäitinä en ole ihan valmis rullaamaan koko arkea uusiksi ja hyppäämään suureen tuntemattomaan, vaikka kieltämättä on päiviä kun haluaisi tehdä jotain aivan muuta. Oma pragmaattinen näkemys työelämästä ohjaa kuitenkin opiskelemaan sellaista, josta on työn kannalta jotain hyötyä, eikä sellaista, joka nyt vaan sattuu kiinnostamaan. Harkitsin tietojärjestelmätieteen opintoja, mutta totesin, etten nykyisessä työssäni siitä juurikaan hyödy. Aiemmassa työpaikassani olin käytännössä IT-hommissa, mutta vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten. Nyt ajankohtaista ei olekaan järjestelmäintegraatioiden kanssa näpertely, vaan tutkimuksellisempi ote teknologian käyttöön opetuksessa. 

Sitten oli se nuoruuden unelma. Parikymppisenä opiskellessani asetin tavoitteeksi aloittaa tohtoriopinnot viimeistään kolmikymppisenä. No, se rajapyykki oli ja meni, enkä mitään kovin kummoisia täydennyskoulutuksiakaan ole opiskellut valmistumiseni jälkeen. Pari vuotta sitten tein silti viisivuotissuunnitelman, josta olen noin puoli vuotta jäljessä. Alkuperäinen tavoite oli hakea tohtoriohjelmaan viimeistään syksyllä 2020, mutten saanut syksyllä aikaiseksi hioa ideoitani paperille asti. Odotin syyslomaa, tai joululomaa, tai sitten taas kesälomaa että olisi aikaa. Voin kertoa, ettei sitä aikaa ikinä ole, ellei sitä järjestä. 

Olen vasta alkuvaiheessa, mutta juna puksuttaa jo. Vaivalloisesti, mutta liikkuu kuitenkin. Ajattelin, että jos kirjoitan tarinaani blogiksi, saan pikkuhiljaa vauhtia lisää ja junan seuraavalle pysäkille, jossa häämöttää tohtoriohjelman haun deadline. 

Kääntäjäksi?

Olen IT-alalla työskentelevä humanisti, enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Opiskelin ensin tutkinnon englannin kielestä ja sitten tietotekniikasta. Haluaisin päätyöni ohella työskennellä osa-aikaisena espanjan ja portugalin kielen kääntäjänä ja mahdollisesti työskennellä jommassakummassa maassa, ja siksi perustin tämän kielten opiskeluun liittyvän blogin tukemaan omaa vieraiden kielten opiskelua ja kunnianhimoista tavoitettani, jonka esittelen seuraavaksi.

Tavoitteet

Kevään 2021 yhteishaku päättyi eilen. Siispä ajattelin tässä samalla julkaista uuden tavoitteeni: Minäkin lähetin hakemuksen yhteishaussa, ja tavoittelen tänä keväänä opiskelupaikkaa Helsingin yliopistoon kielten kandiohjelmaan portugalin kielen opintosuuntaan. Tavoitteenani on saada opinto-oikeus, opiskella portugalin kieltä yliopistossa ja tehdä kolmas maisterin tutkinto pakettiin vuoteen 2027 mennessä.

Miksi kandiohjelma eikä suoraan joku maisteriohjelma?

Aikaisempien yliopisto-opintojeni perusteella voisin hakea suoraan johonkin maisteriohjelmaan. Pääkaupunkiseudulla asuessa lähimpiä vaihtoehtoja ovat Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Aalto-yliopisto tarjoaa useita maisteriohjelmia, joihin haetaan syksyisin, joten se ei ole juuri nyt ajankohtaista. Suoraan johonkin Aalto-yliopiston maisteriohjelmaan hakeminen ei kuitenkaan tällä hetkellä edes tunnu mielenkiintoiselta, koska haluaisin nimenomaan opiskella lisää espanjan ja portugalin kieliä tekniikan sijaan.

Helsingin yliopistossa eniten minua kiinnostaa Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma, sekä kielten maisteriohjelma. Aikaisemmat opintoni ovat englannin kielestä ja tietotekniikasta, ja näiden perusteella voisin hakea opiskelemaan lisää englantia kääntämisen näkökulmasta, mikä taas ei kiinnosta yhtään. Kielten maisteriohjelman pääsykriteerinä on vähintään 60 opintopisteen laajuiset, yliopistotasoiset, maisteriohjelman opintosuuntaan soveltuvat perus- ja aineopinnot tai vastaavan tasoiset ja laajuiset opinnot. Olen aiemmin opiskellut ainoastaan espanjan perusopinnot, joten se yksistään ei riitä portugalin tai espanjan kielten opiskelemiseksi kummankaan maisteriohjelman puitteissa.

Suomessa portugalin kieltä opetetaan ainoastaan Helsingin yliopistossa alkeista lähtien, ja siksi ainoaksi mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi jäi hakea kielten kandiohjelmaan. Perus- ja aineopinnot suoritettuani joko portugalin tai espanjan kielessä voisin jatkaa syventäviin opintoihin kielten maisteriohjelmassa.

Haasteet opinto-oikeuden saamiselle

Käyn päivätöissä, joten valintakokeisiin valmistautuminen tulee olemaan rajallista. Asetin portugalin kielen opintosuunnan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, koska maailman kielten ja kielitieteiden valintakoe ei perustu aiempaan kielitaitoon haetussa kielessä, eli hakijan ei siis tarvitse osata portugalin kieltä tullakseen valituksi. Portugalin kielen valintakoetta varten ei myöskään ole varsinaista luettavaa materiaalia, mutta ajattelin käydä läpi edellisen vuoden valintakokeita sekä kerrata joitain kielitieteen perusteita ja terminologiaa.

Asetin espanjan kielen opintosuunnan toiseksi vaihtoehdoksi, ja valintakokeessa hakijan oletetaan hallitsevan vähintään lukion lyhyt oppimäärä. Espanjan kielen valintakoetta varten minun pitäisi siis ehtiä kerrata koko lukion lyhyen espanjan kielen oppimäärä (10 kurssia) kahdessa kuukaudessa. Tämä voi olla tällä aikataululla vähän mahdoton yhtälö.

Toinen haaste on se, että en voi tulla valituksi todistusvalinnassa kummassakaan kielessä. Espanjan kielen todistusvalinnan kynnysehtona on suomalaisista ylioppilaskokeista pitkä espanja vähintään arvosanalla M tai lyhyt espanja vähintään arvosanalla E. Suoritin aikoinaan lyhyen espanjan 4 kurssia käytyäni arvosanalla C, eli se ei riitä kynnysehdon täyttymiseksi.

Portugalin kielessä todistusvalinnassa olisi saatava vähintään 90 todistuspistettä, jotta voisi ylipäätään tulla valituksi, kun hakijat laitetaan paremmuusjärjestykseen. Taulukoiden perusteella ylioppilastutkintotodistuksesta saamani pisteet ovat tämän vuoden portugalin kielen todistusvalinnassa vain 106,2 sillä en saa vanhamuotoisesta reaalista pisteitä. Viime vuonna todistusvalintajonon alin hyväksytty pistemäärä portugalin kielessä kaikille hakijoille oli 125,8. Todennäköistä siis on, että en voisi päästä sisään portugalin kieleenkään todistusvalinnalla. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jää osallistua valintakokeisiin.

Kolmantena haasteena on se, että en ole ensikertalainen hakija, minkä takia koevalinnan perusteella sisäänpääsy sijoittumalla muutaman valittavan hakijan joukkoon on todella vaikeaa. Valintakokeissa olisi onnistuttava lähes sataprosenttisesti, jotta ovet portugalin kielen tai espanjan kielen opiskeluun aukeaisivat Helsingin yliopistossa.

Varasuunnitelma ja porsaanreiät

Aina täytyy olla varasuunnitelma! Varasuunnitelmani on opiskella portugalin kielen perusopinnot Helsingin avoimessa yliopistossa ja hakea uudestaan portugalin kielen opinto-oikeutta keväällä 2022. Ostin itselleni kesäkuussa alkavan portugalin kielen etäkurssin, ja ko. kurssin avulla on tarkoitus opiskella ensin ihan alkeet portugalin kielestä osaavan opettajan johdolla pelkän Duolingo-sovelluksen käytön tai itseopiskelun sijaan.

Porsaanreikiäkin on, tavallaan. Palaan niihin toisessa postauksessa.

Sellaiset ovat siis tavoitteet ja suunnitelmat. Tervetuloa blogiini seuraamaan portugalin ja espanjan kielten opiskelua 😄

-Teija