Opintovapaaherrattaren arkea

 Heti alkuun painotan, etten missään nimessä kapinoi henkilötietosuojan ideaalia ja lakeja vastaan. Tutkijalle se kuitenkin tarkoittaa aikaa vievää paperinpyörittelyä ja byrokratiaa.

Opintovapaan alkaessa kaksi kuukautta sitten puhkuin innostuksesta. Nyt vihdoin tempaisen ensimmäisen artikkeliraakileen loppuun ja opiskelen opinto-ohjelmaani valitut mielenkiintoiset kurssit.

Tosiasiassa ensimmäiset kaksi viikkoa meni aineistonkeruuseen valmistautumiseen: ensin kauhukseni minulle ehdotettiin, että tutkimukseeni täytyy tehdä ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi. No hyvä, tehdään vaan, se on varmaan hyvä asia. Kunnes tajusin, mitä tämä lausuntopyyntö tarkoittaa: saatekirje, tutkimussuunnitelma, aineistonhallintasuunnitelma, riskianalyysi, vaikutustenanalyysi eli DPIA, suostumuslomakkeet, tutkittavien informointiteksti, tietosuoja-ilmoitus. Kaikki tiukasti ohjeistetussa muodossa, pilkuntarkasti raportoituna, joka ikinen nippelinappeli kuvattuna.

Myös haastattelukysymykset, kyselylomake ja tutkimuksen testiaineisto olisi pitänyt olla heti valmiina, pelkkä raakile ei olisi riittänyt. Ennen eettisen ennakkoarvioinnin vastausta on ihan turha aloittaa aineistonkeräämistä, joten ajattelin että tämä oli nyt tässä, en pysy millään asettamassani aikataulussa.

Lopulta tähän rumbaan ei tarvinnut lähteä, eikä mikään valmistelu mennyt hukkaan. Aineistonhallintasuunnitelman sain väkerrettyä tohtoriopintoihin kuuluvan datanhallintakurssin kattavan aineiston ja hyvien ajattelemaan pakottavien tehtävien avulla. Kyselylomakkeen ja haastattelukysymyksien sekä kokeellisen menetelmäni tehtäväaihioiden työstö vei aikaa, koska olin saanut 1,5 vuodessa aikaan vasta jonkinasteiset hahmotelmat. Kuukauden pyörittelyn, aineistojen penkomisen ja suunnittelun jälkeen kyselylomake oli valmiina ja tehtäväaihiot jo hyvällä mallilla. Aineistonhallintasuunnitelma on julkaistu ja sen olemassaolo periaatteessa mahdollistaa myös apurahojen hakemisen jatkossa.  Tajusin, että tähänhän minun pitikin käyttää puolet opintovapaastani.  Koko tutkimukseni aineistonkeruu odottaa enää vaan sitä keräämistä, sillä juuri tänään sähköpostiini tupsahti myös hyväksytty tutkimuslupa.

Opintovapaan suosikkiasuni. Siipan mukaan näytän osastohoidossa olevalta 😄. 

Ajankäytöllisesti arvioituna toisen kuukauden pystyinkin käyttämään lukemiseen, ajatteluun ja kirjoittamiseen – ja niiden kurssien tekemiseen. Saldo on 12 opintopistettä, yksi hyväksytty konferenssipaperi, puoliväliin asti kirjoitettu ensimmäinen varsinainen artikkeli ja selkeä jatkosuunnitelma. Tähän kaikkeen on myös liittynyt epäoleellista sekundääristä puuhastelua, jota prokrastinoinniksikin sanotaan. En ollut koskaan kuullutkaan koko termistä ennen väitöskirjaopintoja. Suomeksi puhutaan siis kolmen veen yhdistelmästä – välttelystä, vitkuttelusta ja vetelehtimisestä – osana kummallista paniikinomaista olotilaa, jossa tekee siis kaikkea muuta kuin sitä, mitä pitäisi tehdä. On esimerkiksi ihan hirveän mielenkiintoista lukea Quorasta keskustelua siitä, mikä on Roope-Ankan rahasäiliön todellinen koko ja miten se mitataan.

Pääsin tuosta vaiheesta nopeasti toki yli, kenties kiitos koronan kouliman etätyökokemuksen. Itseohjautuvuudellakin on paljon merkitystä, ja kurinalaisella asenteella. Täytyy lämpimästi suositella opintovapaata kaikille, vaikka taloudellisesti se tarkoittaa takapakkia, säästöjen hupenemista ja tiukkaa kulukuria. Veetyylistä taas pääsee eroon, kun aktiivisesti tekee jotain, josta saa palautetta joltakin. Vaikka työkaverilta, puolisolta, ohjaajalta, opettajilta tai toisilta tutkijoilta. Yksi ainoa sähköpostiviesti saattaa avata lukkoja ja puskee asioita eteenpäin. On muuten tässä välissä myös pakko suositella konferenssien tutkijakonsortioita. Yllätyin, miten paneutuneesti niiden vetäjät antavat tutkimussuunnitelmasta ja tutkimuspapereista rakentavaa palautetta, joka on ihan eri tasolla yksityiskohdissaan kuin yliopiston tutkijakoulun seminaarien palaute. 

Viikonlopun jälkeen kömmin onneksi ulos tutkijankammiostani ja puen päälle muutakin kuin pyjamahousut. Ponnistan kaksi kuukautta taas töissä, rekrytoin tutkittavani ja laitan homman pyörimään. Kunnes kesäkuussa pääsen kirmaamaan kesälaitumille ja keskittymään kirjoittamiseen täysipäiväisesti taas hetkesi aikaa.